Suurin osa ihmisistä pitää koiria hyvin, se on ilo kasvattajalle. Yksi kategoria on henkilöt, jotka ajattelevat pitävänsä eläimiä hyvin, mutta eivät huomaa tekevänsä asioita tavalla, joka ei ole koiralle parhaaksi. Pahinta on se, että yleensä nämä henkilöt eivät usko kokeneempaa. Minulla ainakin on aina ollut kasvattajia ja henkilöitä, joita kunnioitan ja joiden sanaa kuuntelen, vaikka olenkin jo näin kauan ollut koira-asioissa mukana. Samoin kuuntelen muiden mielipiteitä, josko sieltä tulisi jotain varteenotettavaa tietoa.

Olen törmännyt harrastajiin, jotka pitävät itseään alan tietäjänä ja harrastavat esim. tottelevaisuutta. Koirat ovat olleet järkyttävän laihoja, koska niitä ilmeisesti on haluttu aktivoida nameilla paremmin siten, etteivät ne saa normaaliruokaa tarpeeksi. Siinä ihmisen oma kunnianhimo asettuu taas etusijalle koiran hyvinvoinnin sijaan.

Kilpalinjan koirat halutaan pitää laihana, ettei niillä olisi ylimääräistä painoa juostessa, niiden tyyppikin on erilainen old lineen verrattuna. Old line® on kuitenkin aivan erilainen rakenteeltaan, ei vinttikoiratyyppinen vaan arktinen koira, jolla on myös keskivahva luusto ja massa. Sen ruuan tarvetta ei voi verrata vinttikoiramaiseen koiraan. On ollut itkettävää nähdä, miten kilpakoirina käytetyt koirat ovat olleet vain luut ja nahka, eräskin täysin energiaton, eikä omistaja ole ymmärtänyt koiran tilaa. Jos koiran lonkkaluut tuntuvat todella selvästi ja voi tuntea koko kylkikaaren ja selkärangan, on koira liian laiha. Olen joskus keskustellut erään rata-kilpavinttikoiria harrastavan henkilön kanssa, ja hän oli myös sitä mieltä, ettei hänen koirillaan ei saa tuntua luut selvästi ja siksi hän tehosyöttää koiriaan kilpakauden aikana.

Mielestäni koira on sopiva, jos sen kylkiluun aivan uloimman pinnan tuntee niin, ettei siinä ole rasvaa luun ja nahan välissä. Lihaa on kuitenkin luun ympärillä, paitsi aivan uloimpana voi tuntea luuta nahan läpi. Jos ei tunne kylkiluita ollenkaan, vaan ne häämöttävät jossain rasvakerroksen alla, on koira liian lihava. On huomattava, ettei koiran kuntoa voi nähdä vain katsomalla, vaan sen kylkiä pitää tunnustella. Usein kesäturkissa olevaa koiraa omistajat luulevat laihaksi ja taas kun old linella on sen paksu turkki, omistajat voivat hämääntyä luulemaan koiraa lihavaksi tai sopivaksi, vaikka se olisikin laiha turkin alla.

Nykyään on saatavana kaikenlaisia välineitä, vedonestovaljaita ym. Jos on ajatellut hankkia huskylle vedonestovaljaat, henkilöllä on väärä rotu. Näin on mielestäni itse asiassa rodun kuin rodunkin kohdalla. Jollei hallitse koiraa ilman väkivaltaisia välineitä (ja vieläpä kun on hankkinut vetokoiran!), ei ole syytä hankkia koiraa lainkaan. Kissa tai kani on sopivampi vaihtoehto. Kuonopannat ja vedonestovaljaat ovat kivuliaita välineitä (eikä koira ole mikään hevonen, jota talutetaan ”riimusta”). Ko. välineillä alistettu koira on surullinen näky. Myöskään kokokiristäviä kaulaimia ei tule käyttää. Puolikiristävä on hyvä antamaan pienen vastineen, mutta siihen se jääkin. Itse olen taluttanut aikoinaan tanskandoggini ja irlanninsusikoirani vain puolikiristävällä tai tavallisella pannalla.

Kannattaa myös kiinnittää huomiota millaisia pantoja ja valjaita käyttää. Nykyään markkinoilla on pantoja, jotka ovat hyvin leveitä isoine lukkoineen sekä talutusvaljaita, jotka ovat ”ergonomisuudessaan” kuin kuumia isoja panssareita. Enpä usko, jos koira osaisi puhua, että se valitsisi, etenkin kesällä, puolet vartalosta peittävää kovaa ”valjasta” tai pantaa, jossa on leveä lukko-osa painamassa. Kohtuus kaikessa, kevyempi vaihtoehto vähemmällä varustuksella on varmasti miellyttävämpää koiralle. Ns. alaskapanta, puolikiristävä kokokankainen panta, jossa on vain kaksi rengasta eikä lainkaan lukkoa, sopii hyvin kaikenlaisillekin koirille kevyeksi ja miellyttäväksi pannaksi. On hyvä, että koira pääsee vetämään ja että sen kanssa harrastetaan. Asia erikseen on ajattelemattomat, itsekkäätkin ihmiset, jotka ajavat vain mahdollisimman isolla valjakolla ajattelematta koirien parasta ja sitä, että kaikkia koiria ei voi juoksuttaa samassa valjakossa. Erirotuiset koirat juoksevat eri tavalla, jo koirien koko tuo ongelman samaan tahtiin juoksemisessa valjakossa. Tärkeää on ymmärtää, milloin koira alkaa olla jo niin vanha, ettei se jaksa pysyä nuorten tahdissa. Netissä on nähnyt videoita, missä vanha koira on pannasta vedossa nuorempien kanssa, kun ei enää jaksa, eikä omistaja ymmärrä mitä tekee. Myös, jos koiraa ei ole harjoitettu koko ajan samassa tahdissa muiden kanssa tai sillä on jokin sairaus, oli sitten nuori tai vanha, on täysin ajattelematonta ja koiran kaltoin kohtelua ajaa sitä harjoitettujen kanssa samassa. Vanhalla koiralla on kulumia ja nivelet jäykkiä, kuten ihmiselläkin. Vaikka se ei valita, sillä voi olla pahojakin kipuja. Itse olen tosi varovainen vanhojen koirien kanssa esim. nostaessani niitä tai laittaessani valjaita tms. Nostan aina jalan varovasti ja vältän taivuttamasta liian jyrkästi jalkaa.

Empatiakyky on tärkeä ominaisuus. Eläimet eivät pysty suoraan puhumaan ihmiselle, silloin koiraa pitää osata tulkita ja ajatella itsensä sen asemaan (pitää tietenkin myös muistaa, että koiran maailma on erilainen kuin ihmisen). Olisinko itse paksussa haarniskassa kesäkuumalla tai jaksaisinko itse vetää 80-vuotiaana taakkaa juoksujalkaa yhdessä nuorempien, jaksavien kanssa.

Nykyään on paljon koiraongelmakonsultteja ym. Osa varmasti osaa asiaansa, mutta olen törmännyt myös henkilöihin, joilla ei oikeasti ole kokemusta, mutta jotka antavat rahasta palveluitaan. Luulenpa, että suurin osa koiraongelmista ratkeaisi sillä, että koiralla on johtaja, sen oma ihminen. Itselläni ei ole koskaan ollut hierarkiaongelmia koirieni kanssa. Pienestä pitäen teen niille selväksi, että minun, laumanjohtajan, auktoriteettia ei kyseenalaisteta. Koira voi elää tasapainoisesti, kun se tietää, että ihminen on johtaja eikä sen tarvitse olla epävarma, miten missäkin tilanteessa sen tulee toimia (missä tilanteessa sen pitäisi yrittää olla johtaja). Koira joka tietää paikkansa laumassa, on iloinen ja tasapainoinen (jos muuten pää on kunnossa). Koiran kasvatuksessa pätee sama sääntö kuin lastenkin; koira/lapsi, jota vain rangaistaan, oppii pelkäämään, koira/lapsi, jota rakastetaan ja jolle laitetaan rajat, oppii kunnioittamaan.