Lumi, viimeinen Kuuhaukun suomalaista omaa linjaa oleva old line® koira, lähti luotani 1.7.2010. Sillä todettiin paria viikkoa ennen pahanlaatuiset nisäkasvaimet, jotka estivät takajalkojen verenkiertoa, ja se jouduttiin nukuttamaan, kun kipulääkkeet eivät enää tuntuneet antavan helpotusta. Lumi olisi täyttänyt 15 vuotta lokakuussa ja se, kuten rakas Enkelinikin, veti vielä viimeistä kertaa kuukautta ennen poislähtöään lyhyen matkaa valjakossa. Lumin lähtö oli erään aikakauden loppu, sillä se oli viimeinen puhdasta Kuuhaukkua edustava koira ilman tuontejani taustassaan ja viisi sukupolvea omaa kasvatustyötäni. Koirana se oli ainutlaatuinen, menestynyt näyttelyissä,luotettava ja upealuonteinen johtajakoira valjakossa ja ulkomuodoltaan ideaali, oikearakenteisen siperianhuskyn prototyyppi.

Vain kahta viikkoa myöhemmin myös Rascal, peräti 16,5 vuoden iässä, nukkui koppiinsa ilmeisesti sydämen pettäessä helteitten vuoksi. Eläinlääkäri oli kuunnellut sen sydämen paria kuukautta ennen eikä todennut siinä mitään erityistä. Rascalin jalat vain olivat jo jonkin verran heikot, vaikka se vielä viimeiseen asti laukkasi puutarhaan juoksemaan vapaana ja pääsi koppiin nukkumaan. Rascal sai uuden elämän 9-vuotiaana, kun sain sen takaisin kotikenneliin rankkojen kokemustensa jälkeen safarikennelistä. Se oli USAssa jatkamassa old line kantaa siellä, ja sen kuuluisat pojat, Icon ja Blizzard, juoksivat Iditarodin läpi sekä saivat kansainvälisen muotovalion arvon. Olen onnellinen ja kiitollinen Carol Dixonille, että sain Iconinkin kenneliini ainutlaatuisena koirana saavutustensa puolesta koko Suomessa, sillä sen nauravat kasvot ja olemus muistuttavat minua rakkaasta Rascalista.

       

Jos Lumi oli prototyyppi täydellisestä siperianhuskynartusta, voi niin sanoa myös Rascalista siperianhuskyuroksena. Myös Rascal oli menestynyt näyttelyissä ja veti valjakossa 14 ikävuoteen asti. Rascal oli myös muuten puhdasta Kuuhaukkua, ainoastaan sen isoisä oli Dakota, ensimmäinen tuontini USAsta. Sen paperinimi, Ikuinen Rakkaus, kertoo kaiken; olen onnellinen kun sain elää Rascalin kanssa yhdessä vielä nämä viimeiset seitsemän vuotta sen rankkojen kokemusten jälkeen.

Lumi ja Rascal olivat samassa tarhassa viimeiset vuodet, sillä nuorten koirien seura olisi ollut liian riehakasta niille. Nyt tuntuu niin tyhjälle, kun niiden tutut ja rakkaat kasvot eivät enää tervehdi keskitarhasta. Kun hyvästelen nämä rakkaat koirani, hyvästelen myös pitkän ajan elämästäni ja kasvatustyöstäni, erään aikakauden lopun. Ainoa lohtu on, että näen niiden rakkaat piirteet niiden jälkikasvussa, ne elävät aina kaikkialla. Kun myös safarikennelistä pelastettu Pipsa lähti eteenpäin matkallaan, tein runon, joka kuvastaa tunteitani ja toisaalta lohduttaa.

En kuule tassujesi rapsutusta enää
en tunne nuolaisusi lämpöä kädelläni

Olet niin mennyt, mutta niin vapaa
sielusi pitkällä matkalla eteenpäin

En saisi surra, sillä kipu on poissa,
vanha keho nuortunut ja rajaton,
mutta silti - tuska repii

Silloin kun vain muistaisin, en unohtaisi
sitä mitä tunnen

- olet aina kaikkialla

J.S.